Ostin halvan robottileikkurin – pian selvisi ongelma, johon en voinut vaikuttaa

Pihassani leikattavaa nurmikkoa on noin 1 500 neliötä. Se on 50 prosenttia enemmän kuin leikkurille luvattiin, mutta hyvin on mennyt – tosin pitää sietää pieniä tupsuja siellä täällä.

Ensimmäinen robottini oli Greenmow (500–600 e). Se palveli viisi kesää melko vähillä murheilla. Häiriöitä tuli ehkä kerran viikossa: leikkuri jäi kiinni hankalaan paikkaan tai jumittui johonkin epätasaisuuteen.

Leikkuri toimi oikeastaan niin hyvin, että suunnittelin asentavani siihen suuremman akun ja laajentavani leikattavaa alaa. Lopulta meno katkesi kuitenkin virheilmoitukseen viallisesta törmäysanturista. Koska laite oli jo iäkäs, päädyin ostamaan uuden.

Toinen leikkuri tuli hankittua kiireessä ja mahdollisimman halvalla (200–300 e). Valitettavasti hinta näkyy selvästi.

Koneen kyky selvitä vastuksista on paljon heikompi kuin edellisessä. Nyt leikkuri jää jumiin keskimäärin ehkä kerran päivässä. Eniten ärsyttää se, että näin käy aivan helpoissa paikoissa.

Kaverini osti huomattavasti kalliimman mutta muuten samantyyppisen leikkurin, ja hänen kokemuksensa on täysin erilainen: ”Vien koneen keväällä pihalle ja otan sen syksyllä pois.”

Tässä näkyy selvästi ero laadussa. Laite ei jää kiinni siksi, että piha olisi mahdoton, vaan siksi, että ohjelmisto ei osaa ratkaista ongelmatilanteita järkevästi.

Suurin työ leikkurin hankinnan jälkeen oli telakointiaseman ja rajalangan asentaminen, mihin kului ehkä yksi työpäivä.

Jos lanka on asennettu löysälle, leikkuri saattaa itse katkaista sen. Lanka voi toki mennä poikki esimerkiksi talvella aurauksen yhteydessä. Hyvää sen sijaan on, että samaa lankaa voi käyttää myös eri merkkisten laitteiden kanssa.

Nyt markkinoille on tullut myös rajalangattomia malleja, mutta nekään eivät ole mikään patenttiratkaisu. Niiden voi olla vaikea erottaa, mikä kuuluu leikata ja mikä ei.

Pihan hankalia kohtia olen vähentänyt aika yksinkertaisilla ratkaisuilla. Rajalanka ei tee jyrkkiä mutkia. Marjapensaiden ympärille on maahan lyöty keppejä, joihin leikkuri törmää. Joskus hankalan paikan päälle voi laittaa vaikka istumakiven, jos sellainen sopii pihan ilmeeseen.

Kovin kapeita käytäviä ei kannata tehdä. Sateella robotti kannattaa pysäyttää, ellei siinä ole toimivaa sadeautomatiikkaa. Märkä nurmikko tarttuu helposti koneeseen.

Märkä ruoho tarttuu alustan rakenteisiin. Kuvassa ruohoa on kertynyt niin paljon, että terä leikkaa huonosti ja etupyörä jarruttaa menoa. Kuva: Jyrki Karkinen

Varsinkin keväällä robottileikkuri työskentelee yötä päivää. Syksymmällä tai kuivina jaksoina ajoa voi harventaa paljon. Sen voi ohjelmoida laitteen automatiikkaan tai laitteen voi yksinkertaisesti sammuttaa välillä.

Myös leikkurin ääneen kannattaa kiinnittää huomiota. Päivisin äänellä ei ole väliä, mutta yöllä avoimen ikkunan vieressä vonkuvan leikkurin ja terän rapinan kyllä kuulee.

Suurin hyöty robotista on ajansäästö. Nurmikkoni leikkaamiseen olisi tavallisella leikkurilla kulunut tänä aikana ehkä 300 tuntia. Siis kahdeksan täyttä työviikkoa!

Leikkurini latautuu aurinkosähköllä. Bensiiniä on säästynyt näinä vuosina arviolta pari–kolmesataa litraa.

Vaikka robottileikkuri välillä jumittaa ja hermostuttaa, takaisin tavalliseen ruohonleikkuuseen ei enää tee mieli palata.