Venäjä ja Yhdysvallat lähentyvät – ennen mahdottomilta tuntuvat asiat saattavat pian olla totta
Selvitkööt Ukraina ja Eurooppa jatkossa omillaan, kun Yhdysvallat ja Venäjä jatkavat diilikeskusteluja, ajattelee Trump Seppo Kääriäisen mukaan.Ukraina kamppailee olemassaolostaan. Venäjä on sotarintamalla niskan päällä, Ukraina altavastaajana.
Presidentti Trumpin päätös katkaista Yhdysvaltain ase- ja tiedustelutietotuki Ukrainalle heikentää puolustajan asemia. Trump kiristää Ukrainaa ja painostaa Eurooppaa nopeaan rauhaan. Yhdysvallat on muuttunut.
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen lähetti viime viikolla jäsenmaiden johtajille kirjeen, jossa hän kuvaili aikaamme: ”Eurooppa kohtaa selvän ja välittömän vaaran, jollaista kukaan meistä ei ole aikuisikänään kokenut.”
Kun sota joskus loppuu ja rauha solmitaan, siinä yhteydessä sovitaan muustakin kuin Ukrainasta. Viittaan presidentti Putinin puheisiin joulun alla vuonna 2021 – puheisiin, joiden pohjalta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta seuraavana vuonna. Ne puheet ovat pöydällä, kun rauhasta aikanaan neuvotellaan.
Euroopan valtiot ulkoistivat puolustustaan meren taakse.
Trumpin America first -ajattelu ohjaa paljolti sitä, mitä Ukrainalle tapahtuu. Lienee todennäköistä, että mineraalisopimus allekirjoitetaan ja aluemenetyksiä tulee, mutta Yhdysvallat ei anna turvatakuita tai Nato-jäsenyyttä. Trump toimii siltä pohjalta, että selvitkööt Ukraina ja Eurooppa jatkossa omillaan, kun Yhdysvallat ja Venäjä jatkavat diilikeskusteluja.
Kestävä rauha vaatisi reilua kompromissia, ei sanelua. Rauhan saavuttaminen vaatii joustoja Venäjältä ja Ukrainaltakin. Olennaista on se, että rauhaa ei tehdä Ukrainan ja Euroopan yli.
Euroopassa ehdittiin vuosikymmeniä tottua siihen, että kyllä Yhdysvallat pelastaa Euroopan kuten toisessa maailmansodassa ja sen jälkeenkin. Euroopan valtiot ulkoistivat puolustustaan meren taakse. Nato-jäsenyyskin on koettu niin, että omat puolustusvoimat voidaan ajaa turvallisesti alas. Nyt historiattomuudesta maksetaan.
Perusasetelma Yhdysvallat–Eurooppa–Venäjä on keikahtanut. Yhdysvallat ja Venäjä lähentyvät, ja Yhdysvallat suhtautuu syrjäkareisesti Eurooppaan. Onko näillä suurvalloilla yhteisiäkin näkemyksiä Euroopan varalle? Viime aikojen keikahdukset panevat kysymään, mikä sellainen on vielä mahdollista, mitä aiemmin ei voinut kuvitellakaan.
Suomikin joutuu pohtimaan olemistaan ja tekemistään, vaikka historiattomuuteen ei ole sorruttukaan.
Eurooppa on oikeasti uuden edessä. Sillä on puolustukseensa voimavaroja riittämiin, kunhan olisi johtajuutta ja suunnitelmat toteutetaan. EU:n huippukokous viime viikon torstaina antoi jo hentoja viitteitä ryhdistäytymisestä. Kriisin puristuksessa voi syntyä uutta – kuten sekin, että britit osallistuvat eurooppalaisen puolustuksen rakentamiseen.
Trump järkytti Euroopan itsensä puolustamiseen. Huomattakoon kuitenkin myös se, että Trump ei ole ainakaan toistaiseksi kyseenalaistanut Naton 5. pykälää.
Suomikin joutuu pohtimaan olemistaan ja tekemistään, vaikka historiattomuuteen ei ole sorruttukaan. Oman puolustuksen vahvistaminen vaatii tuntuvasti lisäeuroja. Liittolaisuuksia on taiten vaalittava. Huoltovarmuudesta, kotivaroista ja yksituumaisuudesta on huolehdittava.
Välitöntä uhkaa ei ole, yöt voi nukkua rauhassa, puolustusasiat ovat kunnossa, rauhoitellaan suomalaisia. Kun tiedot maailmalta ovat mitä ovat, ei täälläkään kannata leperrellä, ei pelotella eikä uhota. Totuuden kertominen ilman maalailuja on parasta rauhoittelua.
Kolumnin kirjoittaja on ministeri.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





