Säteilylämmittimet hohtavat lämpöä harakoille

Lohkolämmitin on viime vuosina yleistyneitä säteilylämmittimiä energiatehokkaampi, ilmenee VTT:n tutkimusraportista. Kuva: Kari Salonen

ROVANIEMI Parkkipaikalla johdon nokassa odottaa lämmin auto, johon voi loikata ilman pipoa ja pitkiä kalsareita, vaikka ulkona paukahtelee kireä pakkanen. Se on mukavuutta, joka usein pelastaa duunarin ja liituraidan huonostikin sujuneen työpäivän.

Vaikka sisälämmitin on puhaltanut ikkunat kuurasta ja lämmittänyt auton sisäpuolen, moottori saattaa silti yskähdellä kylmyydestä.

Pakkasen purema moottori ei välttämättä lämpene kahden tunnin esilämmitysjakson aikana riittävästi, jos esilämmittimenä toimii moottorin tai öljypohjan kylkeen liimattu säteily- eli kontaktilämmitin.

”Säteilylämmitintä pitäisi käyttää kylmällä kelillä ainakin kolme tuntia”, Oy Kaha Ab:n autonlämmitysekspertti, piiripäällikkö Esa Asuinmaa Rovaniemeltä kertoo.

Moottoria ulkopuolelta lämmittävät säteilylämmittimet alkoivat yleistyä uusien autojen esilämmittiminä kymmenkunta vuotta sitten samalla, kun kevytmetallista valmistetut moottorit korvasivat valuraudan.

Useimmissa automalleissa perinteinen lohkolämmitin on korvattu säteily- tai letkulämmittimellä, joista kumpikaan ei ole perinteisen lohkolämmittimien veroinen.

”Nykyautojen moottoreissa ei yleensä ole enää pakkasproppuja, joihin vesitilaan ulottuvan lohkolämmittimen voisi kiinnittää”, Asuinmaa selvittää.

”Vesitilassa on myös jäähdytyksen kannalta tärkeitä lämpöantureita, eli reikiä lämmittimelle ei senkään takia voi porailla.”

VTT:n tutkimusraportin mukaan tehokkain tapa auton moottorin esilämmitykseen kylmissä olosuhteissa on jäähdytysnesteen lämmittäminen.

Toissijaisena lämmitystapana on moottorin ulkopintaan kiinnitettävä säteilylämmitin.

Lapissa lähes kaikkiin uusiin autoihin asennetaan moottorilämmitin varustelun yhteydessä.

Etelä-Suomessa lämmittimiä asennetaan alle puoleen autokannasta.