Kesätapahtumien suosikkiruokaa ei voita mikään: ”Ravimakkara on ykkönen”

Sen vastustamaton tuoksu kutsuu luokseen kaukaa.

Kun lähestyt sitä, kuulet ihanan, tirisevän äänen.

Moni muukin on antautunut aistiensa vietäväksi – jono on pitkä.

Hyvää kannattaa odottaa. Ennen kuin olet jonon kärjessä, huomaat jo pisaran valuvan suupielestäsi.

Sitten on sinun vuorosi.

”Laitetaanko samaan pakettiin?”, sinulta kysytään.

Siksi, koska yhdellä ei pärjää. Tämä tuote ostetaan lähes aina monikossa.

”Laitetaanko sinappia?”

Tietysti. Lapsille joskus harvoin ketsuppia.

Ensipuraisu on aistikkain hetki. Ensin kuuluu pieni napsahdus, sitten maku tulvii eri aistikanavien kautta aivoihin.

Siinä, miten aivot tulkitsevat sen, mitä ihminen suuhunsa panee, on kyse nimenomaan eri aistien yhteisvaikutuksesta. Sillä, miltä suuhunpantava kuulostaa, tuoksuu ja näyttää, ja millaisessa ympäristössä sen nautit, on valtava merkitys siihen, miltä suussasi oleva tuote maistuu.

Ravimakkara, tai laajemmin kisamakkara, maistuu aina taivaalliselta.

Jos jokin tuote löytyy vuorenvarmasti jokaiselta suomalaiselta kesäraviradalta, se on makkara. Ja tietysti kahvi.

Makkara kuuluu kesäraveihin, ja ylipäätään ulkoilmassa järjestettäviin urheilutapahtumiin, kuin nenä päähän.

Ja makkaroita menee valtava määrä. Ei ihme, sillä sitä on käytännössä mahdoton vastustaa.

Makkara on sitä paitsi paljon mainettaan parempi elintarvike. Jokunen vuosi sitten joku Suomen harvoista huippukokeista – muistelisin, että Henri Alén, mutta saattoi olla joku muukin – kertoi sosiaalisessa mediassa, että häntä oli pyydetty miettimään, mikä on kaikkein monipuolisin ja monikäyttöisin elintarvike.

Vastaus oli makkara.

Niin se on.

Mietipä, miten monta erilaista makkaraa kaupan hyllyistä löytyy, ja miten moneen se käy.

Mutta ennen kaikkea makkara käy suuhun.

Nam.