Lehmät lypsävät ja tuottavat lihaa silloinkin, jos viljasato menetetään

Lapsuuteni mummolassa Padasjoella oli lehmiä. Tärkeät lapsuudenmuistoni liittyvät lehmien hakuun ja heinäntekoon. Ensin olin tappipoikana ja sitten nostelemassa heinää seipäille.

Mummolani oli yksi Suomen yli 200 000 maitotilasta. Kymmenen vuotta sitten maitotiloja oli noin 8 200, tänä vuonna alle puolet siitä, noin 3700. Milloin maitotiloja on enää jäljellä vain satoja eikä tuhansia?

Jotkut eläinaktivistit ajavat maidontuotannon lopettamista vetoamalla eläinten oikeuksiin, ilmastovaikutuksiin ja maankäytön tehottomuuteen. Eräät tilat ovat kuluneena kesänä kohdanneet ilkivaltaa kuten paalimuovien viiltelyä. Jos tavoitteena on tilojen lakkaaminen, auttaako se tuotantoeläimiä?

Sitä paitsi lehmien väheneminen näkyy luonnon köyhtymisenä. Niityt ja muut perinnebiotoopit harvinaistuvat, samoin kottaraiset, pääskyt ja monet muut linnut. Missä lehmiä, siellä kärpäsiä ja siellä lintuja. Hyönteisten määrän romahdus on vähentänyt hälyttävästi hyönteissyöjälintujen kantoja.

Lehmät voivat koitua paitsi hyönteisten ja lintujen myös ihmisten pelastukseksi. Nurmea ravinnokseen käyttävät lehmät lypsävät ja tuottavat lihaa silloinkin, kun viljasato jostain syystä menetetään.

1800-luvulla valtion politiikka suosi viljanviljelyä karjatalouden kustannuksella. Karja oli ollut tärkeä turvaverkko tuottaessaan maitoa, lihaa ja lantaa. Suurina nälkävuosina 1865–68 viljasato menetettiin ja jopa 10 prosenttia väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Nykypäivänä se vastaisi puolta miljoonaa kuollutta.

Epävarmuuden ja muutosten maailmassa on hyvä pitää kiinni elämälle välttämättömistä asioista. Niitä Suomessa onneksi on, kuten puhdasta vettä, viljelysmaata, metsää ja järviä.

Eri puolille Suomea on rakennettu karjanlantaa ja peltojen biomassaa hyödyntäviä biokaasulaitoksia. Biokaasua käytetään polttoaineena ja siitä voidaan tuottaa esimerkiksi e-metaania.

EU on asettanut jäsenmailleen tavoitteen luonnon ennallistamisesta. Hiilen sitomiseksi kannattaa ennallistaa metsämaaksi heikosti soveltuvia soita. Sillä on yllättäen merkitystä myös maanpuolustukselle.

Pioneeritarkastaja, eversti Riku Mikkosen mukaan ennallistamisesta on hyötyä sellaisissa maastonkohdissa, joissa vihollinen halutaan pysäyttää tai ohjata tiettyyn suuntaan. 180 000 ojitetun hehtaarin palauttaminen vetiseksi suoksi muodostaa luontaisen esteen itärajan tuntumaan (Ruotuväki 8/2026). Sulan maan aikaan vetisestä suosta on paha tulla yli ainakaan raskailla ajoneuvoilla.

Ihminen on osa luontoa ja luonnon tasapainon horjuttaminen iskee takaisin. Hyönteismyrkkyjen kiihdyttämä pölyttäjäkato on tästä esimerkki.

Oman tulevaisuutemmekin vuoksi meidän on harkittava huolella kaikkia toimia, joilla on vaikutusta luontoon.