Riistaliha pilataan usein samalla virheellä

Herkullisten ruokien tekeminen riistasta ei ole monimutkaista. Silti suurimmalle osalle suomalaisista se tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Ensimmäinen ongelma liittyy siihen, että kyseessä on riista. Ajatellaan, että luonnonelukoihin ei päde sama kokkauslogiikka kuin tuotantoeläimiin.

Aina kun annan jollekin läheiselle tai ystävälleni hirven- tai peuranlihaa, minulta kysytään ensimmäisenä, mitä siitä tulisi tehdä.

Hirvieläinten lihan ainoa ero nautaan on alhainen rasvaprosentti. Tämä tarkoittaa sitä, että paistaminen vaatii enemmän öljyä tai voita.

Muutoin hirvieläinten lihaa voi käyttää aivan samalla tavalla kuin nautaa. Minulla hirvi korvaa arjessa naudan.

Teen hirvenjauhelihasta lihapullia, lihamureketta, makaronilaatikkoa ja jauhelihakastiketta samoin kuin tehtäisiin naudan jauhelihasta.

Mitä tulee taas riistan kokolihan käyttöön, asiassa on vain kaksi nyrkkisääntöä. Joko lihaa kypsennetään todella kevyesti ja jätetään sisältä punertavaksi tai sitten kypsytys saa kestää tuntikausia.

Näiden kahden pään välimuoto on sitkeää ja pahan makuista.

Sama pätee mielestäni myös nautaan, mutta rasvaisempi liha antaa hieman enemmän anteeksi.

Yleisin moka on, että liha päästetään liian kypsäksi, kun kokataan vaikka pihvejä tai paistia.

Moni on tehnyt tämän virheen ja sen vuoksi saanut riistasta huonon kokemuksen. Kun joku puhuu riistan vahvasta mausta, tällä yleensä tarkoitetaan ylikypsää riistaa.

Oma mottoni on, että mieluummin liian raakaa kuin kypsää. Pakkasesta otetussa raa’assa hirvessä ei pitäisi olla sen ihmeellisempiä terveyshaittoja kuin vaikka naudan lihassa.

Täytyy tietysti tiedostaa, että trikiiniä kantavat eläimet, kuten karhu ja villisika, tulee paistaa täysin kypsäksi, jotta loinen tuhoutuu.